Interaktiivisuus on nykyaikaa
Salapoliisitehtäviä vauvasta vaariin
Ilkka Mattila: Mysteerinmurtajat, Neljän rikoksen syksy, Reuna-kustannus 2018
Interaktiivisessa tietokoneen käytössä käyttäjä ”keskustelee” tietokoneen kanssa antaen käskyjä ja saa palautteen heti. On myös interaktiivisia televisio-ohjelmia joihin katsoja voi osallistua puhelimitse ohjelman aikana. Interaktiivisen taideteoksen muotoon katsoja voi vaikuttaa.
Ilkka Mattilan kirjassa kohtaa nuori uusia mahdollisuuksia selvittää rikoksia. Ensin on ns. ”pliisu” juttu, jossa taaperon juustonaksut aina katoavat. Olisikohan isoveli ollut asialla? Sehän selviää kun asiaa tutkitaan interaktiivisesti tietokoneen ja linkkien avulla.
Mutta entäpä kun tapahtuu ryöstö huoltoasemalla. Omassa lähiössäni poliisi meni ”arviolta” tietyn henkilön kodin ovelle odottamaan ja harvoinpa erehtyi. Mutta nyt on valittavana useampia mahdollisuuksia: ”myyjän puoliso”, ”rivitalon mies”, ”omakotitalon mies”. En tietysti paljasta tässä yhteydessä mikä olisi napakymppi arvaus. Sen voi jokainen tahollaan selvitellä. Sen verran on minussakin nörtin aineksia, että löydän oikeat linkit.
Kirjan tekijä tuumii, että varsin hienon idean siirtäminen kansien väliin kesti kokonaiset neljä vuotta. Muutaman kerran, kun täytyi projektissa ottaa taka- askelia, auttoi oletettavasti eräs fiktiivinen tosiasia, suomalainen sisu. Nyt kirja kuitenkin toimii ja voi olla avaus vaikka miten isoon innovaatioon. Kirjan on taisteltava nykyaikaisten haasteiden, pokemonien ja muiden kanssa. Itse vielä luottaisin perinteiseen kirjaan, mutta nuoret voisivat sanoa: ”Paina pappa kuule enttelii!”
Nähtäväksi jää miten nuoriso ottaa uutuuden vastaan. Kriitikko-kalkkis ei voi muuta kuin peukuttaa!
Jouko Varonen
