Siiri Rantasesta Juha Mietoon
Talvilajien elävät legendat
Jari Porttila: Talvilajien olympiasankarit, Docendo 2017
Lydia Videman tunnettiin ensimmäisenä naispuolisena talviurheilulajien olympiavoittajanamme. Hän kertoo, että innokkaan huoltajan juottokeikka meinasi viedä häneltä olympiakullan. Lydia nimittäin sai suun täyteen mustikkasoppaa ja veti sitä henkeensä sillä seurauksella, että yskiessä ja vettyneitä silmiä selvitellessä hän ajautui pois ladulta.
Pertti Teurajärvi tunnetaan kultamitalistina miesten viestistä. Hän muistuttelee mieleen Eero Mäntyrannan, jonka avulla hän pääsi alkuun hiihtoharrastuksessa. Myöhemmin Eero tunnettiin mm. mister Seefeldinä, jonka palkintovyötä itsekin ihastelin Lapin matkallani Mäntyranta-museossa.
Veikko Kankkonen tunnetaan huimista hypyistään, sillä hän halusi aina hypätä pidemmälle kuin muut. Ja tietysti tunnelma sen kuuluisan suuren mäen kisan jälkeen oli maseutunut pirteissä, kun suomalaistuomarin takia Veikon hyppy tuomittiin kaatuneeksi ja Kankkoselta meni tuplakulta sivu suun.
Mäkikotka, kolmen kultamitalin mies Matti Nykänen, oli urheilija jolla oli kivikkoinen tie paitsi urheilussa myös siviilielämässään. Kukaan ei aseta kuitenkaan kyseen alaiseksi sitä tosiseikkaa, että Nykänen on ollut suomalaisen itsetunnon kohottaja numero yksi.
Kirja on tehty elävistä legendoista. Mukana on kaikkiaan 17 talvilajien olympiavoittajaa, jotka vieläkin ovat keskuudessamme ja antaneet henkilökohtaisen panoksensa tämän kirjan toimittajalle.
Lueskelin kertomuksia mielenkiinnolla, vaikka monet legendoiksi jääneet sattumuksetkin tulevat kirjassa kerratuiksi. Silti on mukana paljon uutta ja vaikuttavaa, joka antaa taustoja noille hetkille, jotka ovat jääneet suomalaisten mieliin. Odotin tietysti mukaan myös manan majoille menneiden sankareiden luonnehdintoja. Jotenkin kirja ei ole täydellinen esim. ilman Kulta-Eeron (Mäntyranta) saavutuksia.
Jouko Varonen
