Kyllä minä niin mieleni hyvitin
Mielensäpahoittaja jallittaa itselleen uuden akan
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan rakkaustarina, WSOY Kustannus 2022
– Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun vaimo kuoli.
Niin siinä vain kävi, että dementiasta kärsivä puoliso veti viimeisen henkyksensä ja aviomies sai aivoinfarktin, kun ei hetkeen tiennyt, että missä todellisuudessa elellään.
Mutta tyynessä vedessä se kala kutee. Niinpä päähenkilöllä tulee tuotapikaa tutustuttua typykkään, joka tuoksuu tosi kivalle. Mutta ronski se on puheissaan. Voittaa poikamieheksi siirtyneen päähenkilön. Ja kas kun heillä molemmilla on semmoista wanhan kansan viisautta, että muuta estettä ei ole kuin se naisihmisen ikiaikainen vaisto.
…”Saimi karsi oksat ja teki tasan kolmenkymmenen sentin pituisia pöllejä, jotka mahtuisivat tuvan, saunan ja ihmisenkeittoaltaan tulipesiin…Saimin takamus pyöri kaadetun puun ympärillä. Minä keräsin hänen tekemänsä pöllit yhteen kasaan”…
Että mitä. Siinä on pitänyt kirjailijan tehdä todentunnun vuoksi paljon työtä, mutta niinpä vain onnistui kuin se entinen kissa, joka ketisti Norjan hirvikoiran, tökkäämällä kyntensä reilusti syvälle sen silmiin.
Tuntu kirjassa ( ties monennessa ”mielensäpahoittajassa”) on taas entistäkin timanttisempi. Ihan noita vanhan miehen viisauksia lukee kriitikkojen liiton pääsykokeestakin riman väristessä selvinnyt sanaseppokin hiton kateellisena. Kas kun Timo K. Mukkakin tuli sanoneeksi, että eipä kriitikoilla ole siipiä. Se se kutitti kivasti hesarin kulttuuriväkeä.
Kyrö on löytänyt sopivan naisenpuolen aisapariksi Mielensäpahoittajalle, vaikka heillä on perusero, taiteilijan hommiakin tehnyt Saimi kun tykkää matkustella ja itse isäntä on piintynyt pirttipuuhastelija. Loppuidylli kuitenkin löytyy. Tästä on hyvä jatkaa ja tuottaa ratevaa sananrieskaa kansalle.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
