Lutunen Lauri ja menestyksen tuulet
Kotinurkilta raakaan bisnekseen
Ari Väntänen: The Rasmus, Like Kustannus 2022
Rasmus ( myöhemmin The Rasmus) aloitti nuorena poikabändinä, eikä Lauri Ylösen nousu laulusolistiksi ollut ollenkaan varma asia. Mutta saatiinhan se Lauri puikkoihin.
Yhtyeen jäsenten nuoruus ( koulupoikia) oli yksi tekijä, joka sai yleisön hillittömään menoon. No vartuttiin ja kotimaassa tuli kultaa ja platinaa.
Ja sitten alkoivat saksalaiset kiinnostua yhtyeestä ja nostivat sen ykkössuosikiksi. Sitten kiinnostuttiin ympäri maapallon, jopa Japanissa ja Etelä-Afrikassa. Ja tietysti listojen kärkeen sielläkin. Suosio oli huipussaan ja Laurista tuli Suomen eniten ansainnut kulttuurihenkilö.
Maailmankiertueen jälkeen tuli keikkaväsymystä ja kitaristi erosi, kun halusi lähteä haistelemaan uusia seikkailuja. Itse asiassa hän oli jo kasvanut eroon yhtyeestä, minkä jokainen voi aistia. Lopullinen ilmoitus yhtyeen jättämisestä oli kuitenkin shokki.
Viisi vuotta pidettiin keikkataukoa ja taas uudestaan yrittämään. Vielä oli faneja maailmalla, mutta innostus ei ollut enää hysteeristä. Kitaristiksi saatiin eronneen legendaarisen Pauli Santasalmen sijalle naisnäkökulmaa. Tilalle tuli Emilia Suhonen.
Semmoisella yhtyeellä kuin The Rasmus eivät mahdollisuudet ole yhden kortin varassa. Vielä voi tapahtua mitä vain julkaisusaralla. No, Euroviisuissa tulivat kyllä melkein Kojon lukemat loppukilpailussa.
Kirja on hyvä ja kronologisesti kirjoitettu. Sitä lueskelin päivän ja totesin sen rokkarien ”kaavan” että joskus väsytään ja kansansuosio hiipuu. Fanit, etenkin ulkomailla, reagoivat herkästi yhteenkin likilaskuiseen biisiin tai tyylin muutokseen. Se taas näkyy levymyynnissä ja artistien turhautumisena.
The Rasmuksen synkkäilmeinen musa kesti hyvin kansainvälistäkin tarkkailua. Elämänkerta on hyvä ja kertoo selkeästi, miten maalaispojat nousivat tähtiin ja tulivat sitten pilvistä pari kerrosta alaspäin, niin kuin esiintyvillä taiteilijoilla on yleensä tapana.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
