Opas keskiajan vaatetukseen
Seurapiireistä arkivaatteisiin
Satu Hovi/Hannele Maahinen/Katri Niemi: Keskiajan puvut, Art House – kustannus, Helsinki 2017
Hamppu oli keskiajan arkikangasmateriaali. Kirja, joka on todella monipuolinen, kertoo aluksi hampun muokkaamisesta. Samalla esitellään myös nokkosen ja villan muokkaaminen. Villan muokkauksessa käytetyt välineet, kuten karstat ja villakammat ovat niin tuttua aineistoa, että löytyivät vielä 70 – luvulla kotitaloni aitan ullakolta.
Pian lukija saa perehtyä kankaan kutomiseen ja toden totta, kuvista päätellen välineistö, mm. kangaspuut olivat lähellä 70- luvulla tekemiäni kangaspuita, joilla äiti kutoi mattoja ja kankaita. Muistan hyvin loimen luomisen ja muut toimenpiteet, jotka liittyivät kutomiseen. Senkin muistan, kun isävanha oli jo petipotilas ja äiti halusi olla lähellä, hän viritti kangaspuut tupaan, isän vuoteen lähelle ja kutoi niin, että pauke vain kävi. Isä tuumi, että joskus tulee ihan talvisota mieleen kun Klaudia kutoo.
Kangasmateriaaleista esitellään mm. villa, sarka, verka, huopa, silkki, damasti, sametti, pellava, hamppu, nokkonen, turkis, nahka, karva ja puuvilla.
Vähitellen päästään kankaan kuviointiin, keskiajan muotiin Euroopassa, asusteisiin, kirjontaan, nyöreihin ja nauhoihin, naisten, miesten ja lasten vaatteisiin.
Kirjaa lukiessa huomasin, että keskiaikainen vaatetus ja kankaiden teossa käytetyt menetelmät ovat olleet pitkään samantapaisia vielä 1900 – luvulla ja esim. villan käsittely muistui mieleeni.
Kirja opettaa myös valmistamaan keskiaikaisia asusteita, jotka olivat maalaisilla aika yksinkertaisia, mutta tietysti juhla-asuissa löytyi nauhaa, nyöriä, röyhelöä ja kirjontaa.
Oma harrastuneisuuteni jäi komeiden kangaspuiden tekoon. Siinäkin oli puuhaa pitkäksi aikaa, kun tukit, jalakset ja lihdat, piti asentaa rautaosien kanssa kohdilleen. Vietin kirjan parissa nostalgisiakin hetkiä, koska kirjassa vilahteli esiin myös paljon tuttua viime vuosisadan puolivälin jälkeisiltä ajoilta.
Jouko Varonen
