Katleena Kortesuo: Journalismin kuolema, Tammi Kustannus 2022

Luotatko Hesariin ja Yleen

Mediakriittisyys on tärkeää

Katleena Kortesuo: Journalismin kuolema. Mitä medialle oikein tapahtui? Tammi Kustannus 2022

…”Jos mediaan ei luoteta, on turha syyttää lukijoita. Silloin journalistin pitää katsoa peiliin ja miettiä, mistä luottamus koostuu. Onko media toiminut niin kuin pitää luottamuksen herättäjänä?”…

Maakuntalehtiemme trendi on, että toimittajien työtaakkaa helpotetaan lehden tilaajien kustannuksella. Lehti ohenee viikko viikolta ja joskus lehti täytetään lähes kokonaan aukeaman mainoksilla ja lopusta huolehtii runsas tv- ja radio-ohjelmien jokapäiväinen kavalkadi. Mobiililehden selaaminen ei itseltäni vie aikaa kuin viisi minuuttia, josta suurin osa menee Fingerporin sekä Viivin ja Wagnerin tarkasteluun. Jotain on siis pielessä.

Yleensä lehdet toitottavat, että lähettäkää hyvät ihmiset uutisvinkkejä. Lähes jokainen lehti. Etenkin kevyehköt viikkolehdet, jotka mässäilevät salakuvilla ja shokkiuutisilla julkkiksista ovat kansan mieleen.

Itselleni kun soittaa valtakunnan päälehden asiamies, niin tuumin, että sulje sinä nopsasti puhelin, niin säästän sinut siltä murheelta, että itse laitan puhelun poikki.

No Kortesuo on palkittu tietokirjailija ja pui aihepiirejään monipuolisesti. Hän on kirjoittanut vinon pinon kirjoja viestinnästä. Tässäkin kirjassa on kosolti tärkeitä aihepiirejä, ja mikä parasta, selkeästi esitettynä.

Katleena puuttuu mm. semmoisiin aihepiireihin kuin aiherajaus, lähteet, läpinäkyvyys, journalismi ja demokratia, faktantarkistus, populismi, viihdytä ja pinnallistu, hyvyys on tärkeämpää kuin totuus, tunnekin on uutinen, uutisen ja mainonnan avioliitto, media ja vallankäyttö, miten median työtä vaikeutetaan, jne…

Niinpä lueksinkin kirjaa ihan yöaikaan. Tärkeää puhetta, etenkin se median halu etsiä raflaavia uutisia ja vaikuttavia paljastuksia vaikka tavallisilta kansalaisilta.

Että mitä. Jos erehdyin toimittaja-aikoinani heittämään varomattoman sanan, joka soti ”lehden linjaa” vastaan niin siitäpä se soppa syntyi. Jouduin todistelemaan vilpittömyyttäni ihan henki kurkussa. Onneksi oli muitakin lehtiä ja heillä tietysti taas oma ”linjansa”. Että semmoista karusellia voi olla toimittajan työ.

Kiitos kirjasta Katleenalle.

Hyvin olet varioinut aihepiirejäsi.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen