Kyllä se siitä, vaikka ei ole mökillä bidétä
Noronen kun on äänessä, kohta kansa hirnuu
Paula Noronen: Tarja Kulho, Lomille lompsis, Tammi Kustannus 2021
Sanoisin wanhana ja kalkkeutuneena opettaja-kriitikkona, jolla sormetkin ovat muuttuneet taululiiduiksi, että tämä Noronen on kyllä ihan taitava kevyen, jopa välillä itseironisen huumorin viljelijä.
Ja jos joku kirjoittaa suomalaisesta lomanvietosta, aihepiiri on niin laaja että, alimmat ideat jo happanevat.
…”Minusta olisi voinut tulla venäläinen klassikkorunoilija, mutta minusta tuli korsolaisen kaupan kassa. Kaikella rakkaudella Venäjää kohtaan, mutta ei haittaa, vaikkei minusta tullut klassikkorunoilijaa, sillä joku siinä mättää, kun Moskova on mielikuvissa aina luminen suurkaupunki, jossa vanhat mummot kantavat painavia kauppakasseja kadulla. Kodeissaan he keittävät kaasuhellalla outoja makaroninykeröitä ja ovat onnettomia ja köyhiä”…
No Noronen ehtii heittää monta huumorimiinaa siinä ajassa, kun normisuomalainen syö vähäsattumaisen hernekeittonsa ja ehkä myös santsilautasen.
Tulee juttua suomalaisen labratulos- traumoista, hitsarin häistä, joissa on kunniakujassa jokaisella kädessään hitsipilli, sosiaalitiloista näpistelevistä räkkärimarketin työntekijöistä, somessa liikuskevista kalpeista lapsista, elämän kehityskohteista ja kipupisteistä, hippistereotypioista, moniavioisuudesta, Korson baarin sinkkuilloista, jne…
Selvästihän tässä huomaa, että kirjailijalla näyttää olevan ns. turbovaihde silmässä. Juttua puskee ja joskus ihan hengästykseen asti. Kirja on vielä selkeälukuinenkin, kun taitto on mieluusti myös ikääntyneitä suosiva.
Onhan se Paula ollut telkussa. Ainakin muistelen, että hänen näköinen daami on siellä vilahtanut ja saanut heti tuntumaan siltä, että ei se maailma niin paha olekaan, kun sen ottaa huumorilla.
Kriitikko sanoo: Vielä vähän viivähdän.
Vaimo sanoo: Nukkumaan mamin viereen ja heti.
Kriitikko sanoo: Mutta tää on sen Norosen kirja.
Vaimo sanoo: Annat sen heti minulle ja lopetat tuon virnuilun.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
