Pohjolan eläimet äänessä

Lutra lutra ja Luscinia luscinia

Eläinkirja jossa on äänet

Jan Pedersen: Pohjolan eläimet äänessä, 100 eläinlajia, Tammi 2017

Tietysti piti ensiksi käydä eläinten äänet läpi. Sehän oli jo melkoinen nojatuoliluontoretki. Toki moni lintu oli tuttu juttu, mutta nisäkkäissä mm. oli jo vaikeampaa. Ehkä se johtui myös siitä, että jotkut ääninäytteet ovat tosi lyhyitä ja linnuista kaikki eivät pääse edes tunnusomaisimpaan säkeeseensä. Toki äänien ja kuvamateriaalin kokoaminen on vaatinut kovan ja vuosia kestäneen työn:

Olen kerännyt kolmenkymmenen vuoden ajan kuva- ja äänivaikutelmia Pohjolasta ja eri puolilta maailmaa, jalan, meloen, kamelin selässä ja maastoauton kyydissä. Rakkain luonnon ääni löytyy kuitenkin kotimaasta, kun taivaan sinestä kantautuu kevään ensimmäisten kiurujen riemukas liverrys.” (Jan Pedersen)

Eläinten äänissä on usein myös taustaääniä, jotka antavat hyvän vaikutelman siitä, missä ympäristössä ollaan. Niinpä voi aistia kevään tunnot, kesän tunnelmat, talven kylmyyden ja syksyn sateet. Jo tutustuminen eläinten ääniin on ainutkertainen kokemus. Kukapa olisi esim. luonnossa kuullut karhun meteliä.

Kirjan tekstiosuus auttaa tutustumaan syvemmin Suomen seitsemänkymmenen nisäkäslajin edustajiin, Suomen yli kymmenen matelija- ja sammakkoeläimen otoksiin, hyönteisten valtavan määrän edustajiin ja Suomen 240 lintulajin tutuimpiin yksilöihin.

Oma lintubongauksieni määrä ylettyy sataanneljäänkymmeneen kotimaiseen lajiin, mutta moni bongari näkee jo tornien taistossa päivän aikana lähes satalukuisen määrän lajeja. Eläin- ja lintukuvissa ratkaiseva hetki on tärkeä. Tämän kirjan otokset ovat laatuluokkaa. Mukaan valikoimaan on otettu kuriositeetin vuoksi myös muutama erikoisempi laji.

Ostin lapsenlapselleni lintukirjan, jossa ääneen on yhdistetty linnun kuva. Tämäntapaiset kirjat tarjoavat pikaopetusta, jota voi sitten maastoretkillä testata. Itselleni eläinten ja lintujen äänet ovat avautuneet vähitellen luontokuvausreissuilla, mutta kunnioitan niitä guruja, joille kesäinen luonto on täynnä tuttuja ääniä, joista minulla ei ole aavistustakaan.

Jouko Varonen