Tyttöhän treenailee itsensä piloille
Esikoiskirjan mimmillä on sentään tahdonvoimaa
Sofia Pekkarinen: Luna 2.0, Tammi Kustannus, 2021
Joskus nuoren tytön elämä on vähän tylsää. Kaverien kanssa hillumiseen pitkästyy vähitellen. Onhan sentään oma tupa ja oma lupa ja päivätyö, ei nyt missään huippuvirassa vaan ihan tavallisena työläisenä.
Joku lössähtää tämmöisessä elämänpaineessa läskiksi, ahtaa makeita ja lihoo, viitsimättä edes vilkaista elopainoaan. Kun vielä takana on rikkoontunut parisuhde, on jo syytä olla masentunut.
Mutta Lunapa ottaa jostakin somen loukoista esikuvan ja päättää treenata itsensä timmiin kuntoon. No tytöllä näyttää olevan siihen tarvittavaa tahdonvoimaa. Esikuviakin on, semmoisia bikini-fitness-pimuja, joiden suuntaan poikakaverikin on kallellaan.
Että mitä. No sitä, että kirja on samaistumiskelpoinen monelle murheisiinsa lässähtäneelle, joille jo käden ojentaminen sohvalta karkkipussia kohti on ylivoimainen suoritus.
Mutta on siinä se, jos hommasta tulee väkipakolla puurtamista. Kilot karisevat ja kroppa on kuin pajun virpi. Mutta mitenkäs henkinen kantti. Olishan sitä psyykeä myös vähän huomioitava.
Esikoiskirjailija Sofia Pekkarinen on löytänyt oman tapansa ilmaista nykyisen some-nuorison ja nuorten aikuisten tiettyä stereotyyppistä käytöstä. Wanha kriitikonrenttu on monesti ymmällä. Sofian letkeän kielenkäytön ja magean terminologian ymmärtävät kyllä monet ja povaankin, että visat vinkuvat kirjakaupassa.
Ei sitä pitäisi kuitenkaan esineellistää itseään some- pupusiin. Olisi pidettävä vähän omaa persoonaa mukana.
No tekstintekijä ei ole erityisen oivaltava, vaikka lasketteleekin nuorten tyylillä railakkaasti. Vähän kielen uudistamista olisin odottanut ja verbaalia hurmioitumista, niinkuin Anja Kaurasella menestysesikoisessaan ”Sonja O. kävi täällä”.
…”Kaikki oli muuttunut silmänräpäyksessä. Ensimmäinen lukukausi oikeustieteellisessä oli alkanut, mutta Leo ei ollut jaksanut nousta sängystä aamuisin vaan oli maannut peiton mutkassa puoleen päivään…Leo oli ravannut verikokeessa alvariinsa, mutta lääkärit eivät olleet keksineet syytä kohonneisiin tulehdusarvoihin. Sitten olivat alkaneet päänsäryt ja nenäverenvuodot.”…
Kiitosta vain esikoiskirjailijalle.
Kohderyhmästä ei ole varmaan puutetta.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen