Rajua kerrontaa
Rikostarina pitää otteessaan
Michael Katz Kreefeld: Syvyyteen, Like 2017
”Ravn ei vastannut, meni vain katsomaan vainajaa. Kuiva, suolainen meri-ilma oli muumioinut ruumiin, luita myötäilevä kireä iho toi mieleen vanhan nahkaisen matkalaukun. Vatsa oli viilletty auki ja sisäelimet poistettu. Niiden tilalla oli kasa valkoisia simpukankuoria, jotka kiiltelivät tummassa kuopassa.”
Kaksi koulupoikaa houkuttelee karkeilla pienen tytön mukaansa ja murhaa tämän. Tarinan alku on raflaava, niin kuin koko kirjakin. Jos pelkää verta ja suolenpätkiä, ei kannata tarttua tähän tanskalaisen rikoskirjailijan Ravn-sarjan neljänteenkään osaan.
Hommahan menee niin, että menneisyyden haamut heräävät eloon ja uusia veritekoja alkaa ilmaantua. Entinen koulukaveri on tietävinään, kuka sarjamurhaaja on.
Pikkutytön murhasta on kulunut jo paljon aikaa ja Tanskassa etsitään sarjamurhaajaa. Rikosetsivä Ravn on tutkimuksissaan umpikujassa, kunnes saa apua entiseltä nuorisorikolliselta. Tämä epäilee sarjamurhaajaksi koulukaveriaan.
Lyhytajoinen kirja tempaisee lukijan matkaansa, mutta ei tarjoa helppoa nojatuolimatkaa rikoksen maailmaan. Mausteet ovat kitkerät ja verenmakuiset. Kirjailijalla on ollut tapana jo aiemmissa Ravn-sarjan teoksissa ottaa melkoisen raaka lähestymistapa aiheisiinsa. Syyttävä sormi osoittaa lopulta kotioloja ja yhteiskuntaa. Ravn sarjan oikeudet on myyty kahteenkymmeneen maahan.
Enpä ole aikoihin lukenut näin riipaisevaa tekstiä. Mutta toisaalta, jos kysytään poliisimiehiltä, tällainen voi joskus olla jopa arkista heille. Yhteiskunnan mädännäisyys ja huono-osaisten todellisuus poikii mitä karmaisevampia rikosjuttuja. Tietyissä olosuhteissa ihmiseltä menee todellisuuden taju ja psyykkinen tasapaino horjuu pahan kerran. Lapsistakin voi tulla murhaajia. Aikuiset eivät jaksa kuin raahautua pubiin ja jättävät lapset oman onnensa nojaan.
Jouko Varonen
