Tex Willer, Verta hiekassa, Egmont kustannus

Efektiiviset lännenkekkerit

Kuulahalvauksia ja lyijymyrkytyksiä

Tex Willer, Verta hiekassa, Egmont Kustannus

Vietin taas aikaa Willerin ja Carsonin rehdissä seurassa. Inkkaritkin olivat tuohon aikaan voimissaan, varsinkin jos pahikset rokottivat kipeästi aseineen. Nuolikuurohan siitä oli seurauksena. Inkkarit kun osaavat olla myös viekkaita. Järjestivät aikanaan jekun itselleen kenraali Custerille joka tietysti pantiin lopulta pötkölleen. Kosto oli suloinen, inkkarien veriviholliselle, mutta eivätpä tulleet silloinkaan ajatelleeksi, että ampuivat myös omaan jalkaan. Heille seurasivat vaikeat ajat niin kuin muistamme.

Mutta asiaan. Kun Tex ja Carson ovat tehneet selvän pahiksista ja luulevat karkuun päässeenkin jo saaneen tarpeekseen, on arvio väärä. Kohta ollaan taas puukkohippasilla. Kas, kun arvokkaaseen ratsupiiskaan on kätketty tärkeä pergamentti, joka tietää kultaa ja leveää oloa.

Rempseää Jerry Cotton – tyylistä verbalistiikkaa löytyy Texin ja Carsonin sanailusta tälläkin kertaa ja sehän on kaiken suola. Kun aikanaan kirjoitin kouluaineen Texien tyylillä, niin opettaja tuumi, että Jouko on kyllä aikamoinen sanataituri ja tälläsi minulle erinomaisen arvosanan sepustuksestani. Toki minusta tuli myöhemmin nuortenkirjailijakin, joka tietysti luotti tuttuun tex-teemaan, jossa paha sai palkkansa. Pojat semmoisesta tykkäsivät seikkailukirjoissani.

Kyllä texit ovat kivaa lännenviihdettä. Siinä jäivät lapsenakin lapasen peukaloa imeskelemään ne, jotka diggasivat Aku Ankan ja Roopen tyylistä. Texeissä kun pahisten henkikullan menetystä ei erityisemmin noteerata. Pistetään ukkoa ketoon, kun siltä tuntuu ja mukana on tuhti annos lännenromantiikkaa inkkareineen ja seriffeineen, nuolikuuroineen ja rivollileikkeineen.

Oikeudenmukaisia ovat Tex ja Carson, tottakai. Se on jutun juju. Pahan on saatava palkkansa. Pidin tätä Verta hiekassa -koostetta ( 300 sivua) taas todella lukemisen arvoisena ja upeana lännenviihteenä.

Kuvituskin on värillistä ja henkilö- ja teemaskaala, joskin mustavalkoista ja stereotyyppistä, niin koukuttavaa. Lemmenluritukset ja rikollisempatiat kun kuuluvat muunlaiseen genreen.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen