Kekkonen, Jumala ja seksi
Sananvapaus puntarissa
Tiellä sananvapauteen 1917 – 2017, Into-kustannus 2017
Sananvapaus tai sananvapaudettomuus on seurannut mukana Suomen historiassa aina vudesta 1917 nykypäivään. Itsenäistymisen jälkeen merkitsi sananvapaus punaisten propakandan kieltämistä ja myöhemmin kokoomuksen arvostelun karsimista.
Kekkonen oli suomalaisen sananvapaudettomuuden monumentti. Hänen aikanaan ei saanut kritisoida itänaapuria tai esittää kannanottoja presidentin naisseikkailuista. Myös uskontoon kohdistuvat solvaukset tulivat tapetille mm. Hannu Salaman Juhannustanssit- kirjan myötä.
Suomi on silti sananvapauden rajoittamisen suhteen aika kiltti maa. Jos verrataan maatamme vaikkapa Viroon, niin neuvostovallan aikana joka kolmas julkaistu teos poistettiin levityksestä ja tuhansia kirjoja sensuroitiin. Tarton yliopiston kirjastoon palkattiin teurastamosta kuusimiehinen komennuskunta joka lihakirvein halkoi kirjoja ja lehtivuosikertoja.
Nykyaikana on julkisten elinten, kuten pääministerin suhtautuminen sananvapauteen noussut myös esille. Niinpä johtajia ja toimittajia on erotettu tai eronnut, kun tilanne on Yleisradiossa muuttunut kestämättömäksi pääministerin pyjamantaskukirjeiden vuoksi, joissa hän mm. totesi Ylen arvostuksen olevan kohdallaan nollaluokkaa.
Kirja on hyvä ja puhuu sananvapaudesta laajemminkin. Niinpä Suomen Kuvalehden suhteet Kekkoseen nousevat tarkasteltaviksi. Esille otetaan julkkisnainen Tabe Slioor, joka yhdistettiin mm. Kekkoseen ja moniin muihin silmäätekeviin.
Otava ja kirjasodat on myös melkoinen puheenaihe, kuten myös Sissiluutnantti – kirjan nostama keskustelu. Neuvostoliiton pelossa on mm. haudattu Raamattuja.
Koteihin valuu nykyisin monenmoista propagandaa joka voi olla vahingollistakin. Rauhanaktivistit istuvat vankilassa ja toisinajattelijat turvasäilössä. Salman Rushdien kirjojen kieltäminen, vei mahdollisuuden sadoilta miljoonilta tutustua hänen teoksiinsa. Myös muhammed – pilapiirtäjän takia on tehty terrori-iskuja ja julistettu kuolemantuomioita.
Puheenaiheita riittää paitsi koto-Suomessa myös maailmalla, jossa homma on välillä jopa veristä ja väkivaltaista. Onneksi meillä asiat ovat suhteellisen hyvin. Ei kuitenkaan niin hyvin, että niistä ei olisi varaa keskustella. Ruohonjuuritasolla tehdään vääryyksiä ja henkisiä teloituksia pienistäkin syistä, jos silmäätekevät joutuvat kritiikin kohteiksi. Eikä koira perään hauku.
Jouko Varonen
