Joulurunoja ystäville
Taas mieli on altis, joulun ihmeisiin
Runo kertoo enemmän
Hilaria Vesikivi: Joulurunot, Books on Demand GmbH, Helsinki
”…Kaikissa meissä
lapsi kurkottaa jouluun
toivoen huojennusta elämän ahdinkoon,
lämpöistä kynttilänliekkiä,
valoa pitkään pimeään,
lohdutusta.”…
Joulurunojen tekeminen kuuluu monelle joulun valmisteluun. Joskus sukulaiset saavat runolahjan, joskus oma puoliso runon laulun muodossa. Nuorempana istahdin itsekin jouluaattona pianon ääreen ja kohta olivat paperilla joululaulun sanat ja sävelet.
Hilaria Vesikivi on pitänyt tapanaan kirjoittaa joka joulu sukulaisilleen ja ystävilleen joulurunon. Niinpä niistä kertyi ainekset joulurunokirjaan.
Vesikivi maalailee harmaaparta pukin ja lapsien kirkkaat silmät, hyvän tahdon, valon, hiljaisuuden ja rauhan. Hänen runoissaan löydetään usein aikuisestakin se pieni lapsi, joka kurkottaa jouluun ja elämisen riemuun. Myös uskonnollinen eetos välittyy runoilijan teksteistä:
…”Anna meille tähditetty taivas,
taito nostaa katseemme korkeuksiin,
etsiä se tietty tähti,
löytää Seimen Lapsen läheisyys”…
Lahjarunot ovat tietysti kirjaksi koottuina hivenen toistoisia ja joulun stereotypiatkin tulevat esille kerta toisensa jälkeen. Lahjan saajalle runot ovat tietysti ainutkertaisia ja rakkaita. Niinpä Vesikiven runoista voi löytää myös tärkeitä sisältöjä. Usein ajattelen, että jos Joulun Tarinaan ei täysin jaksa uskoa, voi tietysti viettää joulun rakkauden ja ihmisläheisyyden juhlana. Tästä teemasta Joulun Lapsikin varmaan tahtoi meille muistuttaa.
Jouko Varonen
