Hector Asfalttihippi

Hectorin taival

Syntymävuodesta 70- luvun lopulle

Heikki Harma, Hector, Asfalttihippi, Otava 2017

Olin Hectorin konsertissa. Kiertueen piti olla jäähyväiskierros, mutta se taisikin antaa Heikille uutta uskoa tuleviin koitoksiin. Yleensä Hector on kestänyt hyvin niin huipulle nousut kuin henkisesti uuvuttavat koettelemukset. Konsertissa kuultiin tietysti Palkkasoturi ja muita hittejä, jotka nostivat Hectorin huipulle. Sen jälkeen on seurannut monta vaihetta, mm. radiotoimittajan ajat ja hippikausi. Cumulus-yhtye Ankeineen oli Harman uralla eräs todella näyttävä episodi. Poistuin konsertista vähän nostalgisella ja surullisella mielellä, mutta turhaan, mestari vain luuli jäävänsä eläkepäiville. Uudet haasteet olivat edessä.

Heikin lapsuusaikana, 50 – luvulla Suomea leimasi tulevaisuudenusko, kun sodan aikainen pula jäi taakse. Tulivat olympialaiset ja Armi Kuuselat. Porkkala saatiin takaisin. Hector viihtyi Tölikan suurissa lapsilaumoissa, joissa oli aina kavereita. Mutta 50 – luku herätti miehessä myös kiinnostuksen lauluihin ja niissä kerrottuihin tarinoihin. Cantores Minores – kuorossakin Hector – poika ehti laulella. Viulutunnit kuuluivat kuvioihin ja joulun aikaan tienuuhommat tiernapojissa.

Kuusikymmenluvulla alettiin Suomesta rakentaa todella hyvinvointivaltiota. Stadi avautui nuorisokulttuurille, Hollywoodiin tulivat värielokuvat, angloamerikkalainen nuorisomusiikki vyöryi esiin, rautalanka tuli muotiin. Folk klubilla tuli Heikin ensilevytys, urbaani hippielämä alkoi, ensimmäiset ulkomaanmatkat tehtiin.

70 – luvulla tulivat Woodstockit ja Hair kuvioihin. Beatles hajosi, Simon & Garfunkel lopetti. Nuoriso ja niiden mukana Heikki, elivät suruaikaa. Mutta 70 – luki merkitsi Hectorin kehityksella paljon. Cumulus aloitti toimintansa, Hector julkaisi ensimmäisen albuminsa ja aloitti toimittajana Yleisradiossa, perusti perheen ja sai lapsia, julkaisi uusia albumeita ja tuli supersuosituksi laulaja – lauluntekijäksi.

Kirja on tärkeä selonteko Hectorin vaiheista, huippuhetkistä, mutta myös varjoista. Itselleni, 50 – luvun lapselle, merkitsi Hector elämänpituista elämysmaailmaa musiikin ystävänä ja myöhemmin tietysti erikoistuin musiikkiin opinnoissani.

Jouko Varonen