Suomen soilla on rikas lajisto
Suot ovat aarteita luontoihmisille
Jouko Rikkinen: Suot Suomen luonnossa, Otava Kustannus, 2021
On tullut pitkospuilla käveltyä ja tallennettua monenmoista kivaa detaljia tietokoneen identtisille ulkoisille kaksiteraisille, ties monensille. Kannattaa tehdä aina identtiset ulkoiset kovalevyt, jos todella harrastaa luontokuvausta. Jos toinen kovalevy uupuu niin toinenpa vielä pelittää.
Mutta asiaan. Nyt on kyseessä kirja jota todella diggaan. Jo suokasvien näkeminen vie minut ties minne suomaisemiin. Se lienee kirjan etu, että se motivoi luonnon pariin, kukatis suojelupuuhiin. Soiden suojelijoitakin on liian vähän maassamme ja kohta tarvittaisiin tositoimia.
Tämä kirja esittelee soiden kasvimaailmaa erityyppisissä suomaisemissa. Jos on kuivempi suo, siellä viihtyvät erityyppiset kasvit kuin kosteissa. Esim. raatteen kaunista kukkaa olen tikannut läheltä ja kaukaa satoja ja satoja ruutuja. Kun näkee raatteen kukkivan tulee lämmin tuntu sydänalaan.
Suon marja, karpalo, näyttäisi ainakin minun lähisuopaikoilla olevan uupumassa. Mutta mennäänpä Pohjois-Karjaan ja susirajalle, niin tilanne on totaalisesti toinen. Sieltä löytyy soita, ja suolampia, joilla ei ihminen ole koskaan käynyt.
Mutta asiaan. Kirjan taitto on vakaa ja luettavuus aika hyvä. Kuvat ovat kelpo tunnistuskuvia ja sehän on tärkeintä.
Se aspekti, että suot muuttuvat kohta uhanalaiseksi kansallisomaisuudeksi olisi tämmöisessä kirjassa tärkeää. Mutta kuvat puhuvat puolestaan. Suot taipuvat mutta eivät taitu, jos sallitaan käyttää wanhaa kliseetä.
Kirja innostaa soiden suojeluun omalla tavallaan ja nuoriso ehkä motivoituu soiden tiimoilta. Kiittelen ja kumartelen kirjan tekijää. Kävin nojatuolimatkalla nuoruudesta ja aikuisuudesta tutuille suomaisemille. Lapin suot ovat jo jääneet ohjelmasta, mutta muistot heräsivät eloon tämän teoksen myötä. Ja onhan minulla ne kaksiteraiset.
Kiitos kirjasta.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
