Juha Seppälä Suomen historia

Törkeyksiä Suomen sankareista

Juha Seppänän näkemys Suomen historiasta

Juha Seppälä: Suomen historia, WSOY 2017

Juha Seppälä, joka oli aikanaan idolini ja jonka teoksia odotin mielenkiinnolla on ”kuivahtanut” ironikoksi, jonka luonnehdinnoissa Suomen sankareista on halveksiva sävy.

– …Olavi Virta joi valkoisen Studebakerinsa, koneellistetun keittiönsä ja perheensä. Lopuksi se talutettiin lavalle itkemään ja siitä Pispalaan kuolemaan…

– …Nykäisin Rytiä hihasta ja sanoin, että mennään vähän sivummalle ja ollaan vaikka kusevinamme. Waldeeni, Airo, Linkomies ja Tanneri, ketä siinä oli, jäi katsomaan. En malttanut olla vilkaisematta, suurehko tuppimulkku presidentillä näytti olevan. …

– Kun setelin reunan käänsi, Paasikiven päästä tuli näkyviin rotta.

Seppälä on tainnut olla melkoisessa morkkiksessa kirjailijana. Tämä painos lienee sama joka ilmestyi vuonna 1998 ja on kokenut uuden ”uljaan” tulemisensa Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi. Jotenkin masennuin lukiessani näitä jorinoita, jotka alkavat kuivahkolla historiikilla kirjailijan suvusta.

Mannerheim tuumii, että ”aikamoinen kollo ja kusipää minusta tuli”. Armi Kuusela meni antamaan vierasmaalaiselle. Törkeyksiä täynnä koko kirja. Jotenkin menetin uskoni kirjailija Juha Seppälään. Lieneekö niin, että henkilö, joka tekee muutaman kunnon teoksen imetään kuiviin, näillä rivouksilla, että lukijat ostaisivat vielä kirjailijan nimen muistaessaan nämäkin vuodatukset. Toinen mahdollisuus on, että Seppälä lesoilee, kuten Samuel Beckett aikoinaan, kun alkoi kirjoittaa Nobel-palkintonsa jälkeen jokseenkin käsittämätöntä tajunnanvirtaa, josta ei ottanut selvää erkkikään.

En löytänyt kirjasta sitä Juha Seppälää, jonka proosaan ihastuin nuorena, vaan ikääntyvän, itseensä kyllästyneen ja ironisen joutavuuksien latojan. Toisaalta, näyttää muidenkin kirjailijoiden tapana olevan ottaa Suomen juhlavuosi kriittisissä merkeissä ( vrt Heikki Pursiainen: Paska Suomi). Kun ei muuhun pysty on tyydyttävä tekemään sitä mitä osaa.

Jouko Varonen