Kiva jännäri
Taattua Waren viihdettä
Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut, Otava Kustannus 2019
Joskus napsahtaa lottovoitto kohdalle. Mutta eipä voittaja aavista mitkä ovat suuren rahan kirot. Toisen kerran joku kerää nuukana omaisuutta sukanvarteen. On saita ja pihi. Mutta eipä hänkään arvaa mitkä sotkut tuottaa sukulaisilleen. Siinä riidellään verissäpäin ja pidetään mykkäkoulua koko ikä. Joskus joudutaan turvautumaan rikoksiin.
Tämä psykologinen jännäri pääsee kunnolla plaaniin vasta loppupuolella, mutta jos kirjailijalta kysytään, hän oletettavasti vastaa samoin kuin Agatha-täti hänen kirjojaan pitkäveteisiksi kritisoineelle Hannu Tarmiolle:
” Mutta eivätkös loput olekin jänniä?”
Niinpä niin. Warella on tyylinsä. Hän on viihdyttävien jännärien tekijä, joka ei vyörytä niinkään esille verta ja suolenpätkiä. Homma etenee sopivan lukijaystävällisesti. Siksi Ware (s. 1977) on saanut miljoonia lukijoita useissa kymmenissä maissa. Joskus teksti vilisee stereotypioita ja kliseitä niin henkilöissä kuin juonessa, joka lienee klassinen. Tautologiaa ja tautonomiaakin löytyy.
Hommahan etenee perinteisellä perintöyllärillä, joka napsahtaa köyhääkin köyhemmälle. Ja koko kartano on jaossa. Mutta perillinenpä ei olekaan oikea, vaan nimikaima. Mitäs muuta kuin hoitelemaan rahoja tilille. Hautajaisissa voi itkeä muutaman krokodiilinkyyneleen tuntemattomalle henkilölle.
Homma pitkistyy, mutkistuu ja eskaloituu. Psykologinen virittely näyttää olevan Waren parhaita puolia. Joku pitää Waresta. Joku sanoo turhan pintaliitoiseksi. Itse lueksin kirjan pyhänseutuna ja olin ihan mielissäni, kun sain viihdettä, joka ei rassaa liikaa hermoja. Ihmissuhteiden ristisanoja kyllä kirjassa riittää, ja joskus yksinkertainen testamentti osoittautuukin todelliseksi gordionin solmuksi.
Tällaisesta kirjasta kansa tykkää. Kassakonekin kilkattaa lupaavasti. Kuka sitä nyt haluaa vaikeita asioita ja raakoja dekkareita näinä kevään positiivisina aikoina lueskella.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
