Kauhua riittämiin
Spjut lataa susi-jutun
Stefan Spjut: Susi, Like-kustannus 2018
Sput kertoo aluksi varsin ymmärrettävästi susisitutkijoista, jotka ampuvat nukutusnuolen valtavaan, lähes satakiloiseen körilääseen. Mutta eivätpä arvaa tutkijat, että susi kuuluu heimoon, jolla on valta ottaa herruus ihmisestä myös henkisesti.
Kirja etenee varsin selkeänä luku luvulta kohti loppuratkaisuita. Tarinassa yksi ja toinen joutuu suden valtaan ja tietysti tehdään juttuja jotka eivät enää ole laillisuuksien rajoissa. Mieleeni tuli vaikka Stephen Kingin tapa käsitellä yliluonnollisia asioita ja punoa niistä kunnon trilleri.
Spjut ( s. 1973) on ruotsalainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja toimittaja. Aiempi teos Staalo (Like 2013 ) liittyi myös pohjoisen mystiikkaan. Tämän kirjan paikannimet olivat minulle osin tuttuja Norjan ja Ruotsin reissuiltani. Siksi voin paikallistaa tapahtumapaikkoja jopa tiettyjen kuppiloiden perusteella.
Spjut on kirjoittanut kirjan, johon vielä olisi kaivannut lisää jäntevyyttä. Nyt tuntuu, että välillä kerronta ei oikein saa siipiä alleen, vaan etsii sopivia virtauksia päästäkseen plaaniin. Erotiikkaakin mahtuu kirjaan ja tietysti oikein susimaista, koska susi on päässyt henkilöiden sisälle myös pään kautta.
Mikäpä siinä. Kirja on sopivan viihteellinen lukupaketti trillereiden ystäville. Aivan monien klassikkoesikuviensa tasolle se ei ylety, mutta on kyllä vaikuttava lukukokemus. Kielellisesti Spjut ei ole erityisen etevä. Paremminkin kerronta on selkeästi ja lukijaystävällisesti etenevää, vailla huumorin kaltaisia kukkasia.
Kirjan tekstissä vilahtelevat peikot, menninkäiset, ja tietysti noiduttujen susien lahko, puhumattakaan pohjoisen ihmisistä, joissa löytyy aineistoa joka lähtöön. Joskus jopa arvelin, että sopiva loppu kirjalle olisi ollut unesta herääminen, unesta jonka aiheutti Lapin shaaminen tuttu kikka, kärpässienten syönti.
Jouko Varonen
