Suomussalmen suolta Pariisiin
Unto Ahjotulen näyttelyssä
Päätettiin lähteä katsomaan taiteilija Unto Ahjotulen retrospektiivistä näyttelyä Lappeenrannan Galleria Pihattoon. Minulla kun on aina ollut mielikuvana, että Unto on ihmisenä tosi välitön ja karjalaisen puhelias. Hänen kanssaan tulee juttuun tämmöinen nuortenkirjailija-kriitikkokin ilman sen kummempaa kursailua.
Toki tiesin , että Ahjotulen taidetta on esitelty aina Pariisia myöten. Itse mies on yksi vaatimattomuus eikä tykkää olalletaputtajista pätkän vertaa. Kerran Ahjotulelle ja kumppaneille vastattiin apurahapyyntöön kylmästi, että painukaa suolle. Niinpä miehet tekivät näyttelyn hetteiselle suolle, Suomussalmen lähistölle.
Eivätkä jekut jääneet tähän. Kun etelän arvostettu naiskriitikko oli jostakin syystä eri mieltä Unton taiteesta, niin taiteilija tekaisi kriitikosta nakukuvan, jossa kaikki näytetään niinkuin se on. Ihan tunnistettava hahmo tuli kriitikosta.
Kun menimme näyttelyyn, oli taiteilija itse paikalla ja puhetta riitti, jos nyt ei nuoruuden päivien malliin, niin aika kivasti kuitenkin. Niinpä sain Untolta luvan julkaista tämän blogijuttuni yhteydessä kuvankin.
Untoa on mainittu postmodernistiksi ja mitä muita ismejä häneen lie liitettykään. Itselleni tuli joskus mieleen Ahjotulen tempauksista itse Salvador Dali. Unto kun kokeili muistaakseni munasta kuoritumistakin Dalin tapaan. Nuorena hän oli kekseliäs veikko. Ahjotulen taide on kyllä ihan kivaa katseltavaa, aina seksistisistä maalauksista suureen tilaustyöhön, jossa vuodenajat vaihtuvat saman työn puitteissa.
Ahjotulelle myönnettiin Valtion taiteilijaeläke, joka meni oikeaan osoitteeseen. Nykyisin hän asustelee Galleria Pihaton yhteydessä olevassa asunnossa. Vaikeimpina aikoina miehellä oli puutetta jopa asunnosta.
Pidän Ahjotulen impulsiivisuudesta ja karjalaisesta ideavuolaudesta. Siitä kertoi myös hänen toimittamansa taidelehti Kymengarde. Taiteilijalle toivottelin vielä lähtiessä monia vuosia kuvataiteen tekemisen parissa. Tiedän Ahjotulella olevan ideoita niin paljon, että alimmat jo happanevat.
Jouko Varonen
