Arka aihe – hyvä käsittely
Lehtolaisen uusin
Leena Lehtolainen: Viattomuuden loppu, Tammi 2017
Tuula-Lahti Haapala on kärsinyt kakkunsa loppuun. Hänet on tuomittu seksuaalirikoksista, jotka koskivat lapsia. Odotettavissa on, että vastaanotto siviiliin ei ole kaikkein ruusuisimpia. Onhan nuorilla vanhemmat ja he itsekin ovat jo kasvamassa aikuisikään. Mutta arki tulee vastaan odotettua aikaisemmin, jo vapautumispäivänä.
” Tuulan työyhteisö oli ollut täysin äimistynyt hänen teoistaan. Kukaan ei ollut voinut arvavta mitä erittäin hyvin suosituksin julkiselta puolelta yksityiselle siirtynyt suuhygienisti touhusi nuorten poikapotilaittensa kanssa.”
Rikoksen tutkimuksissa on Maria Kallio – dekkareiden vakiokaartia, mutta myös nuorison seksiaalirikososaston uutta väkeä. Kirjan käsittely on tavallista vakavampaa ja virkamiesmäistä, kunnes päästään rikollisten puuhista selville ja alkaa tapahtua. Täytyy siteerata Agatha-tätiä, jonka kirjoja suomalainen kirjapomo sanoi vähän pitkäveteisiksi: ” Mutta eikö loppu ollutkin jännittävä?”
Nuoria poikia on houkuteltu kuvauksiin jopa tyttöystäviensä kanssa ja kuvaukset ovat muuttuneet vähitellen intiimeiksi. Kysymys on siis lapsipornosta. Rikokset ulottuvat aina Viroon asti. Kuvauksi varten on lapsia huumattukin.
Kirja on tehty huolella ja oletettavasti kirjailijalla on myös mielessä, että omatkin lapset ovat ”siinä iässä”. Kirjan yleisilme on tarkoituksella varovainen ja vitsejä murjaistaan tuskin paria enempää.
Lehtolaisen dekkarin rikos ohjautuu lapsiin ja nuoriin. Näistä asioista yleensä vaietaan. Kun Maria Kallio on päässyt nuorten osastolle hän luulee, että nyt hänellä on työsarkana nuoriso ja mukaan tulisi kylmien rikosten sijalle jotain helpompaa. Hän erehtyy pahasti, sillä hän joutuu heti tutkimaan keski-ikäisen naisen kuristusmurhaa.
Lehtolainen on ansioitunut rikoskirjailija, jonka teoksia on käännetty useille kielille. Nähtäväksi jää, millaisen vastaanoton tällainen ennen vähän käsitelty aihepiiri saa.
Jouko Varonen
