Koralliluolan kummitus Carl Barks

Aarteen vartija ja muita juttuja

Barks on taituri

Walt Disney: Koralliluolan kummitus, Carl Barksin parhaat sarjat, Samoma Media Finland 2017

Aku on veljenpoikineen alkanut tosi hommat. Hän kokoaa laivallaan meriruohoa ja saa siitä elantonsa. Mutta meriruoho on loppumassa ja vaikka sen hinta kohoaa koko ajan on palkoille pääsy vaikeaa. Olisi etsittävä semmoinen paikka josta saisi kunnon lastin, tai sellainen paikka on, mutta sinne pääsy on vaikeaa. Riutat ympäröivät paikkaa, mutta mikäpä haaste olisi Akulle liian suuri. Ei muuta kuin matkaan.

Mutta on se päivä, jolloin kaupungista katoaa aina yksi lapsi kerran viidessäkymmenessä vuodessa. Sitä ei Aku kuitenkaan pelkää, vaan suunnistaa riutalle. Aalto heittääkin laivan kiville ja sopivan matkan päähän meriruohoista. Lisäksi paljastuu laivan hylky, joka tulee esille laskuveden aikaan. Mitäpäs muuta kuin tutkimaan hylkyä. Ja tietysti hylyssä asustaa se haarniskapukuinen mies, joka päättää ryöstää Hupun.

Barksin mestarilliseksi mainittu juttu Koralliluolan kummitus, on mielikuvitusta stimuloiva tarina. Onnellisestihan se päättyy, sillä Aku ei jätä helposti veljenpoikaansa pulaan.

Carl Barks ( 1901 – 2000) on Aku Ankka – lehden rakastetuimpia ja tuotteliaimpia taiteilijoita. Koko ankkauniversumi tosiasiassa lepää hänen tuhansia sivuja sisältävän tuotantonsa varassa.

Useimmat tutuiksi tulleet hahmot ovat lähteneet hänen kynästään ja mielikuvituksestaan. Tätä kirjaa lueskelin kokonaisen lauantaipäivän ja mieleen tulivat 60 – luvun ajat, kun sain kaupungissa opiskelevalta veljeltäni joka viikonloppu uuden Aku Ankka – lehden. Se oli todellinen aarre pienelle maalaispojalle. Lienee stimuloinut mielikuvitukseni niin kovaan liitoon, että lastenkirjatuotantoni kasvoi nuorena miehenä 24:ään kirjaan.

Koralliluolan kummitus-kooste on todellinen lahja ankkaperheen ystäville.

Jouko Varonen

 

 

 

Koiramäen Suomen historia, Tassut tömisemään Ryhmä Hau

Ryhmä Hau ja Koiramäen porukka

Koirahistoriaa ja hau-korista

Mauri Kunnas: Koiramäen Suomen historia, Otava 2017

Tassut tömisemään!, Ryhmä hau, Sanoma Media Finland 2017

Mielenkiintoni kohdistui ensiksi tietysti Koiramäen historia – teokseen. Siinä on käyty läpi Suomen vaiheet aina uskonpuhdistuksesta Suomen sotaan. Pidin kirjaa todelle selkeästi kirjoitettuna ja tietysti kuvakieli myötäili tapahtumia todella monivivahteisena. Kunnas on tehnyt todella ison työn ”kääntäessään” Suomen historian lasten ”kielelle”. Kuvissa on niin paljon huumoria, että nuijasota ja Suomen sotakin tulevat kuvatuiksi lasten tasolta ja tietysti koirahahmoja käyttäen.

Ei ole aivan helppo asia kääntää maamme historiallisia vaiheita selkolukuiseen muotoon. Kunnas on lisäksi tehnyt monenmoisia aikaspiraaleita ja janoja, joiden avulla historian kulku vuosissa tulee esitetyksi.

Hieman vaikeatajuiseksi ja puisevaksi esitys kuitenkin jää, sillä lapsille tuskin kaikki Ruotsin kuninkaat ja uskonpuhdistuksen vaiheet kuuluvat. Lapset ehkä etsisivät mieluusti tästäkin kirjasta vain niitä pölypeikkoja ja viis veisaisivat historian kulusta.

Ryhmä Haun seikkailuissa on sensijaan paljon lapsenmieltä. Kirja sisältää kaksi tarinaa, joista ensimmäisessä koirat etsivät, mitäpäs muuta kuin luita. Mutta kyseessä eivät ole mitkä hyvänsä puruluut, vaan dinosaurusten jäännökset. Ja löytyyhn sieltä kaivaukselta kaksi dinosauruksen munaa, joista näkyy mikroskoopilla myös sisältö, dinovauva. Mutta sitten yksi koirista kyllästyy kaivuupuuhiin ja nukahtaa. Efektiiviseen unimaailmaan tulevat mukaan ihan oikeat dinosaurukset.

Toinen tarina kertoo koirien urhoollisesta koripallo-ottelussa ja arvata sopii, miten jännittävässä matsissa lopulta käy.

Koira on lapsille sopiva samaistumisen kohde. Siksi sopiikin hyvin, että koirat ovat lastenkirjan sankareita. Suomen historia ei mielestäni oikein taivu pikkulasten kirjaksi.

Jouko Varonen

 

 

 

 

Emeliina ja hylätyn huvipuiston tapaus

Identiteettivarkaus?

Emeliinan seikkailuja

Tittamari Marttinen: Emeliina ja hylätyn huvipuiston tapaus, kuvitus Lotta Kauppi, Lasten Keskus 2017

Emeliina ja Antti ovat kaverukset, joilla on taipumusta joutua seikkailuihin. Emeliina on auttavainen tyttö, mutta päätyy usein vaikeuksiin. Hänellä on kuitenkin erityistaitoja, joiden avulla pulasta usein päästään.

Edellisessä Emeliina-kirjassa kerrottiin laulavasta koirasta. Koira oli saatu espanjasta ja sillä oli erityistaito. Se osasi laulaa. Juuri ennen tärkeää esiintymistä koira kuitenkin katosi. Taas tarvittiin Emeliinan erityistaitoja.

Marttisen kirjoissa on huumoria ja lämpöä. Tämä Laulavan koiran tapaus – kirjakin oli ehdolla merkittävälle palkinnolle.

Huvipuisto on rämettynyt ja vaatii kunnostusta. Se on aikoinaan hylätty sen takia, että sieltä kantautuu iltaisin ääniä naapuruston koteihin. Mutta eihän tuommoisen takia nyt pitäisi kokonaista huvipuistoa lopettaa.

Emeliinalla on muitakin huolia, kun kuuluisa näyttelijä, joka on asettunut asumaan huomaamatonta elämää lähistölle, kokee ilmiselvän identiteettivarkauden. Hänen näköisensä henkilö pitää konsertin kirkuvalla äänellä ja hänen nimellään ja muutakin kummallista löytyy. Myös poliisia kaipaava rikosjuonne liittyy kertomukseen, mutta jotenkin pidin munavarkautta vähän kaukaa haettuna aihelmana tähän kirjaan. Marttinen on mielestäni kirjoittanut parempaakin lasten- ja nuortenproosaa, mutta tietysti tämmöinen seikkailukertomus puolustaa paikkansa, kun nykylapset tarvitsevat muutakin kuin hymistelyä. Toivotaan, että palkinto napsahtaa tämän kirjan myötä Marttiselle.

Itse olin saman kustantamon leivissä taannoin kun tein ”Viikari” – sarjaa. Siinä oli tietysti vähän realistisempaa jengityyppistäkin jännitettä ja pojille sopivia seikkailuja. Emeliina ja hylätyn huvipuiston tapaus on mielestäni sopivan hauska ja lämmin kertomus pienemmillekin. Kuvituksesta en oikein pitänyt. Siitä puuttuu lämpö.

Jouko Varonen

 

 

Eränkäynnin perinnesanastoa Erkki Lahti

Eräsanastoaarre

Eräaiheinen tietoteos

Erkki Lahti: Eränkäynnin perussanastoa, Kustannus HD 2017

Erkki Lahti ( s. 1946 Kuorevedellä) on suomalainen, Kuopiossa asuva eräkirjailija. Lahti tunnetaan muikku-tohtorina, sillä hänen väitöksensä aiheena oli muikku.

Etsin kirjasta myös pohjois-karjalaisia sanontoja, joita isäni käytti. Isä oli kova kalamies ja tietysti hän myös itse paikkasi rysät. Paikkausvälineen, kävyn, hän veisti puusta. Siihen sopi paikkuulankaa ja siinä oli terävä kärki, joka sujahti helposti verkon silmään. Käpy-sanan Lahti selittää näin: verkon kutomisessa käytetty työväline, jonka muita nimityksiä ovat verkkokäpy, korjauskäpy, kalvosin, kaukka,..

Joskus eräsanasto on niin paikkakuntakeskeistä, että samalla järvellä puhutaan asioista eri nimillä.

– kuutti ei ole hylkeenpoikanen kalastajien kielessä, vaan yksipuinen ruuhi, jossa oli lisälaidat kaatumisen estämiseksi – uhku on jäälle lumesta ja vedestä muodostunut hyhmäkerros – räpä on heikko hanki, joka kestää suksimiehen, mutta upottaa karhua – pahta on pystysuora jyrkänne – tikkuri ei ole villapaita kaikille erämiehille, vaan mittayksikkö, joka on kymmenen turkisnahkaa

Lahti tuumii, että kirjan kokoaminen on niin vaikea asia, että suuri osa sanastosta jää edelleen erämiesten omaisuudeksi. Kirjailija on käyttänyt apunaan kirjallisuutta ja tietysti hänellä on itsellään oma tietopankki eränkäynnin sanastosta. Itselleni loihti kirjan lukeminen eteen monenmoisia tilanteita, kuten turskan pyynnin, rysäkalastuksen, verkkokalastuksen, taimenen pyynnin, onkimiehen puuhat, Lapin vaellukset, jne… Kirja on oivallista täyttöä mm. luppoajalle, sillä tässä tapauksessa yksi sana puhuu enemmän kuin tuhat kuvaa.

Jouko Varonen

 

Antin ambulanssi, Paulin paloauto, Matin matkailuauto

Ambulanssista matkailuautoon

Tietoa pienimmille

Matin matkailuauto, Aurinko-kustannus 2017

Antin ambulanssi, Aurinko-kustannus 2017

Paulin paloauto, Aurinko-kustannus 2017

Olet ehkä joskus nähnyt sen,

Paulin paloauton punaisen:

pitkä letku, tikkaat katolla,

sireenissä ääni raikuva.

Aina valmiina on lähtemään,

palopaikkaa kohti kiitämään.”

Paloautokirjassa kerrotaan siitä miten hälytys tulee. Pauli liukuu tankoa pitkin alas ja hyppää ketterästi autoonsa.

Joskus kävin oppilaiden kanssa palolaitoksella ja lapset saivat tutustua palomiesten ajanviettoon. Heillä on jopa kuntosali, jossa voi käydä, kun aikaa on. Ja tietysti lapset saivat liukua tankoa myöten alas.

Tämä kirja esittelee pienimmille jopa pelastustilanteen, miten henkilö haetaan tikkaiden avulla turvaan palavasta talosta. Ja tietysti siinä muistutetaan, kuten myös ambulanssi-kirjassa, että liikenteessä on annettava tilaa hälytysajoneuvoille, jotka saattavat ajaa jopa punaista päin.

Ambulanssi-kirjassa on myös mukana todellinen tilanne onnettomuustapauksesta, kun poika putoaa keinusta ja jalka murtuu. Äiti otetaan mukaan matkalle kohti sairaalaa, joka tietysti on pienen lapsen kannalta tärkeä turvatekijä.

Matkailuauto-kirjassa taas tutustutaan merellisiin maisemiin ja todetaan mm. se, että matkailuautossa luonnosta kuuluvat äänet, kuten meren kohina, tekevät unesta makoisan. Makoisaa on myös ruoka, jota ei tarvitse valmistaa nuotiolla, vaan auton keittiössä.

Kirjasarja on hyvä ja tiedottava pienille lapsille. Tietoa ei ole pukattu teoksiin liikaa, vaan juuri sopivasti ja havainnollisesti. Erityiskiitos oivallisista runoriimityksistä, joilla tekstipuoli on hoidettu luonnikkaasti.

Jouko Varonen

 

 

 

 

Lumiukon seikkailut, Seikkailu varjoissa

Kuvakirjoja lapsille

Poneista lumiukko Olafiin

Seikkailu varjoissa, My little pony, Sanoma Media Finland 2017

Disney: Olafin jouluinen seikkailu, Lumiukon seikkailut, Sanoma Media Finland 2017

Seikkailu varjoissa kuuluu sarjaan My little pony. Se on tehty samannimisen elokuvan pohjalta. Paha poni aikoo viedä taian voiman poneilta ja mukana ryöstöretkellä on hyväntahtoinen olento, jonka oikeastaan pitäisi olla paha. Tarina on opettava ja päättyy onnellisesti, sillä ponit saavat hyväntahtoisuudellaan voiton pahasta ponista ja tekevät hänestä ystävänsä.

Taitoltaan vähän levoton, elokuvaa myötäilevä kirja, on varmaan suurempien lasten mieleen, sillä ilkeät ponit ja valtataistelut eivät oikein viehätä pikkulapsia. Suosittelisin kirjaa 6 – 8 – vuotiaille.

Lumiukko Olafin seikkailut prinsessojen kanssa ovat sitten sopivia pienimmille. Niissä on onnea ja lämpöä. Ensimmäisessä tarinassa Elsan ja prinsessa Annan kodissa suunnitellaan juhlia. Niinpä Olaf saa listan tarvikkeista, joita hänen pitää hankkia juhlaa varten. Ja parasta kaikesta on, että Olaf saa tutustua juustontekijöihin, jauhojen valmistajiin ja kukkatarhan omistajiin. Tai oikeastaan vielä parempaa on tiedossa. Juhlat eivät ole mitkään suuret juhlat vaan palvelijoiden Gerdan ja Kain kunniaksi järjestetyt.

Toisessa tarinassa lumiukko Olaf tutustuu kouluun, jossa jokainen oppilas saa pitää esitelmän rakkaista tavaroistaan tai kokoelmistaan. Niinpä Olafkin irroittaa porkkanenänsä, esittelee lumipilven, jonka on saanut lahjaksi ja joka seuraa häntä, sekä jääpuikon, jonka avulla hän voi tähystää ystäviään.

Kolmas tarina on joulutarina, jossa linnan väki etsii Olafin johdolla jouluperinteitä, jotka ovat päässeet heiltä unohtumaan.

Lumiukon seikkailut on kirja, joka sisältää lämpöä, joulun tunnelmia ja ystävyyttä. Suosittelen sitä pienimmille jopa viiteen vuoteen asti. Seikkailu varjoissa on jännitteinen ja sopii sekä elokuvana, että kirjana vähän suuremmille. Ainakaan unisaduksi en sitä suosittele.

Jouko Varonen

 

 

 

 

Cowboy Mikki, Floyd Gottfredson

Gottfredsonin Mikki-sarjat

Mikki ystävineen suurkaupungissa

Walt Disney: Cowboy Mikki, Sanoma Media Finland 2017

Arthur Floyd Gottfredson oli yhdysvaltalainen sarjakuvapiirtäjä, joka siirsi Mikki Hiiri – seikkailut rauhallisesta Ankkalinnasta suurkaupungin sykkeeseen. Mikin seikkailut ilmestyivät sanomalehtistrippeinä ja sunnuntain värisarjiksina jopa 45 vuoden ajan. Mikki pääsi pikkusievästä roolistaan ja KarhuKoplan parista tosi seikkailuihin ja samalla Mikki – sarjiksien luonne sai lisää efektiivisyyttä ja kiinnostavuutta.

Gottfredsonilla oli tapana tehdä ruudukon avulla kuvista tasapainoisia taideteoksia. Olisin tietysti odottanut niille tässä kirjassa suurempaa kokoa, että kaikki hienoudet olisi nähnyt ilman suurennuslasia.

Gottfredson loi esikuviensa tapaan uusia sarjakuvahahmoja, joista ehkä mieleenjäävimpiä olivat Mortti ja Vertti, Mustakaapu, Poliisimestari Sisu, jne… Myös itse Barks oli näiden sarjiksien ihailija. Yleensä Gottfredsonin seikkailuissa riitti vauhtia ja efektiivisyyttä. Mikki oli nuorekkaan utelias sankari, joka oli valmis taistelemaan mm. korruptiota vastaan. Joskus tietysti mestaripiirtäjän Mikki tarttui liiankin suuriin haasteisiin ja tutki maailmaa vaikka se olisi ollut vihamielinen hänelle.

Itselleni olivat lukulasit tarpeen näitä sarjakuvia katsellessa. Silti opin jotakin uutta, jonka mm. italialaiset Mikki-piirtäjät pitivät tärkeänä piirteenä. Venetsialainen sarjakuvataiteilija tuumii:

Ilman Floyd Gottfredsonia sarjakuvan maailma olisi takuulla toisenlainen. Köyhempi. Vähemmän mielenkiintoinen. Kaikki me piirtäjät olemme paljosta velkaa hänelle, sillä en todellakaan ole ainoa , joka on opetellut piirtämään hänen ruutujaan kopioiden.”

Kirja tarjosi jännitystä ja tapahtumia, jotka eroavat Ankkalinnan vähemmän kiihkeästä elämänmenosta. Palaanpa siihen vielä uudelleenkin ja pidän kirjan muiden Disneyn suurkirjojen kokoelmassani arvostetulla paikalla. Kenties siitä tulee aikanaan arvokas klassikko.

Jouko Varonen

 

 

 

Lisää virtaa liikunnasta, Valitut Palat

Kotonakin voi kuntoilla

Seikkaperäinen kuntoiluopas

Lisää virtaa liikunnasta, Edistä terveyttä, ehkäise sairaudet ja lisää elinvoimaasi, Valitut Palat 2017

Oletko ajatellut, että ei ole yhdentevää, miten nouset makuulta aamulla? Entä oletko tietoinen, että liikuntaa voi harrastaa kotioloissa. Onko jumppapallo sinulle tuttu?

Näitä ja monia muita asioita sisältyy tähän kirjaan, jota pidän todella tärkeänä uutuutena kuntoliikunnan alalta. Kirja kehottaa ensiksi tutkimaan edellytyksiään vaikkapa lääkärintarkastuksen kautta. Lääkärin ohjeistus on erityisen tärkeää, jos sinulla on kroonisia sairauksia tai olet merkittävästi ylipainoinen.

Jos kuntoillessa tuntuu kipua esim. nivelissä, on viisainta keskeyttää kuntoilu vähäksi aikaa. Itseään ei saa kuormittaa liikaa vaan vähitellen rasitusta lisäämällä päästään parhaisiin tuloksiin. Samanhenkisten kavereiden kanssa saa kuntoilusta enemmän huvia ja hyötyä. Laadi itsellesi kuntoiluaikataulu ja pidä siitä kiinni. Vaihtelu virkistää kuntoilussakin. Kuntosalin ja uimahallin sijasta voi tehdä vaikka puolen tunnin lenkin välillä. Sopiva vaatetus ja jalkineet ovat tärkeitä. Jos kuntoilu ei joskus kiinnosta ja aikataulu notkahtaa, on hyvä tietää, että kokonaisuus on tärkeintä. Seuraavalla viikolla taas entinen rutiini.

Kirja on erittäin hyödyllinen ja hyvä. Suuri osa sen ohjeista sopii kotona toteutettaviksi. Kuntosalikirjat ovat sitten erikseen. Kuvitus on havainnollista ja tekstit selkeitä.

Yhteenkuuluvaisuuden tunne on tärkeää kuntoilussa. Usein kumppani löytyy aviopuolisosta, mutta on olemassa myös jumpparyhmiä, joista voi löytää samojen asioiden parissa puuhailevia kavereita.

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa kuntoilua. Se pitää suhteuttaa kuitenkin ikään ja edellytyksiin. Jopa korkeaan ikään ehtineet hyötyvät kuntoilusta.

Sijoitan tämän kirjan kunniapaikalle kirjahyllyyni ja etsin siitä kotikonsteja kuntoiluharrastuksen laajentamiseksi. Mutta ensin kyllä hankin sen jumppapallon, taidanpa pyytää sen joululahjaksi.

Jouko Varonen

 

 

 

Hector Asfalttihippi

Hectorin taival

Syntymävuodesta 70- luvun lopulle

Heikki Harma, Hector, Asfalttihippi, Otava 2017

Olin Hectorin konsertissa. Kiertueen piti olla jäähyväiskierros, mutta se taisikin antaa Heikille uutta uskoa tuleviin koitoksiin. Yleensä Hector on kestänyt hyvin niin huipulle nousut kuin henkisesti uuvuttavat koettelemukset. Konsertissa kuultiin tietysti Palkkasoturi ja muita hittejä, jotka nostivat Hectorin huipulle. Sen jälkeen on seurannut monta vaihetta, mm. radiotoimittajan ajat ja hippikausi. Cumulus-yhtye Ankeineen oli Harman uralla eräs todella näyttävä episodi. Poistuin konsertista vähän nostalgisella ja surullisella mielellä, mutta turhaan, mestari vain luuli jäävänsä eläkepäiville. Uudet haasteet olivat edessä.

Heikin lapsuusaikana, 50 – luvulla Suomea leimasi tulevaisuudenusko, kun sodan aikainen pula jäi taakse. Tulivat olympialaiset ja Armi Kuuselat. Porkkala saatiin takaisin. Hector viihtyi Tölikan suurissa lapsilaumoissa, joissa oli aina kavereita. Mutta 50 – luku herätti miehessä myös kiinnostuksen lauluihin ja niissä kerrottuihin tarinoihin. Cantores Minores – kuorossakin Hector – poika ehti laulella. Viulutunnit kuuluivat kuvioihin ja joulun aikaan tienuuhommat tiernapojissa.

Kuusikymmenluvulla alettiin Suomesta rakentaa todella hyvinvointivaltiota. Stadi avautui nuorisokulttuurille, Hollywoodiin tulivat värielokuvat, angloamerikkalainen nuorisomusiikki vyöryi esiin, rautalanka tuli muotiin. Folk klubilla tuli Heikin ensilevytys, urbaani hippielämä alkoi, ensimmäiset ulkomaanmatkat tehtiin.

70 – luvulla tulivat Woodstockit ja Hair kuvioihin. Beatles hajosi, Simon & Garfunkel lopetti. Nuoriso ja niiden mukana Heikki, elivät suruaikaa. Mutta 70 – luki merkitsi Hectorin kehityksella paljon. Cumulus aloitti toimintansa, Hector julkaisi ensimmäisen albuminsa ja aloitti toimittajana Yleisradiossa, perusti perheen ja sai lapsia, julkaisi uusia albumeita ja tuli supersuosituksi laulaja – lauluntekijäksi.

Kirja on tärkeä selonteko Hectorin vaiheista, huippuhetkistä, mutta myös varjoista. Itselleni, 50 – luvun lapselle, merkitsi Hector elämänpituista elämysmaailmaa musiikin ystävänä ja myöhemmin tietysti erikoistuin musiikkiin opinnoissani.

Jouko Varonen

 

 

 

Rosa Liksom Everstinna

Rosa Liksomin eroottinen rakkauskertomus

Everstinnan kolme rakkautta

Rosa Liksom: Everstinna, Like 2017

Everstinna meni ensin naimisiin sen takia, että pääsisi pois kotoa. Toinen avioliitto 30 vuotta vanhemman everstin kanssa oli täynnä eroottista kiihkoa, mutta myös väkivaltaa, jonka takia everstinna erosi miehestään ja meni myöhemmin Kekkosen luvalla naimisiin alaikäisen pojan kanssa.

Kirja on kirjoitettu meän kielellä, pohjoisen murteella, joka tietysti keventää kertomuksen synkkiä piirteitä. Niin kuin kertoja olisi yläpuolella noista kaikista koettelemuksista.

Kirja kertoo myös natsi-Saksan merkityksestä rovaniemeläisten elämässä. Rovaniemellä taisi olla sodan aikaan saksalaisia melkein saman verran kuin rovaniemeläisiä ja tietysti se vaikutti paikallisten elämään, varsinkin naisten.

Everstinna on väljästi kerrottu elämänkerta pohjoisen kirjailijasta Annikki Kariniemestä. Kariniemi oli mm. vahva pohjoisen eräelämänkin tulkki. Toisaalta Liksom ei mainitse kirjassaan Kariniemen nimeä, joten samaistukset sikseen. Everstinna sai osallistua myös juhliin ja Saksassa hän näki itsensä Hitlerinkin, jonka vannoutunut kannattaja eversti oli.

Everstinna on vahvaa kerrontaa, jopa niin, että välillä kuvaus on jo hivenen etovaa ja pahaa oloa aiheuttavaa. Kaikki kunnia Liksomille teoksesta, jota hän on valmistellut jopa 9 vuotta ja tehnyt taustatyönä käsikirjoituksen myös everstin minäkerrontana. Sitä teosta ei ehkä julkaista, mutta se kertoo kirjailijan työtavoista ja kertomisen vimmasta.

Kirjaa ei voi luokitella tai lokeroida. Se on romaani, jossa on rakkausromaanin piirteitä, vahvaa luontokuvausta sekä myös tietynlaista perehtymistä Suomen ja Euroopan sodanaikaiseen historiaan.

Luen Liksomia mieluusti ja esim. hänen meän-kieliset novellinsa, joita häneltä ilmestyi aluksi, suorastaan ahmaisin. Hieno oli myös kirja Hytti Nro 6, joka palkittiin Finlandia-palkinnolla. Taisin veikata sille lehdissä Finlandiapalkintoa jo ennen kuin ehdokkaita oli edes valittu.

Jälleen vahva näyttö suomalaisen kirjallisuuden kärkinimiin kuuluvalta taiturilta.

Jouko Varonen